torstai, 4. syyskuu 2008

Minun jouluaattoni

Aamulla herään suunnilleen klo 8 siihen kun äitini ja pikkuveljeni ovat heränneet. Minulla ei ole mikään kiire nousta, vaan kuuntelen ensin rauhassa perheenjäsenteni keskustelua ja avaan sen jälkeen television. Telkkarista tulee Joulupukin kuumalinja.
 Nenään kantautuu riisipuuron tuoksu. Meillä ei ikinä tehdä minkäänlaista puuroa, muuta kuin jouluisin ja siksi haju onkin tavallista houkuttelevampi. En erityisesti pidä puurosta, mutta jouluun se sopii kuin kirsikka kakun päälle, joten syön ihan mielelläni.

Lahjat on pakattu isoihin muovipusseihin jo edellisiltana. Me kasaamme ne jouluaattoaamuna eteiseen, jotta ne olisivat sopivasti valmiina lähtöön. Lähdemme yleensä joko mummolaan tai muille sukulaisille. Jokatapauksessa mihin tahansa menemme, on sama porukka aina kasassa.

Ennen lähtöä kuitenkin käymme oman perheeni kanssa joulusaunassa, nauhoitamme kaikki jouluiset ohjelmat, mitä päivän aikana emme ehdi katsoa ja suoritamme kaikki välttämättömät tehtävät.

Pian kuitenkin kasaamme lahjat autoon ja suunnistamme sukulaisiin. Minä otan yleensä automatkalle mukaan monta jouluista cd:tä, mitä kuuntelemme sitten pitkin matkaa. Pikkuveljeni kuitenkin kuuntelee yleensä omia stereoitaan, kun ei niin joulumusiikista välitä. Minusta taas tuntuisi ihan luonnottomalta kuunnella jotain muuta kuin joulumusiikkia jouluaattona.

Jostain syystä meidän perhe on aina se ensimmäinen joka saapuu paikalle. Toinen sukulaisperhe omistaa vielä pienen 2 vuotiaan lapsen ja heillä sen takia aina venyy lähtö. Mummu taas yleensä tulee kauempaa, ellemme kokoonnu hänen luokse joulua viettämään.

Kun kaikki ovat paikalla, vaihdetaan normaaleja kuulumisia, minä ja veljeni keskustelemme tai pelaamme jotain serkkujemme kanssa, niin pian sen jälkeen kaikki kokoontuvat syömään jouluntäyteisiä ruokia. Minun lautaselleni yleensä eksyy salaattia, kinkkua, peruna-, lanttu ja porkkanalaatikkoa, kraavilohta, mätiä, italiansalaattia sekä muita herkkuja mitä sattuukin olemaan pöydässä,

keskiviikko, 3. syyskuu 2008

Kipeänä on aikaa ajatella aikaa parempaa

Kolmatta päivää ollaan nyt kipeänä. Maanantain olin täysin sängyn vankina, mutta eilen aamulla kun heräsin, joulu palasi mieleen. Se on kumma miten se aina päätyy ajatuksiin juuri syyskuussa. Kuumetta ja kurkkukipua lievittää mukavasti ajatus joulusta.

Joulu tarkoittaa mulle yhdessäoloa, hyvää ruokaa, tunnelmaa ja rakkaudentunnetta.
En enää katso jouluaattoaamuisin Joulupukin kuumaalinjaa kuten katsoin ennen, mutta silti se on mitä ihanin jouluaaton avaus kun telkkarista tulee joulupukin kuumalinja.
Itse olen jo vähän vanhempi tyttö, lähestyn täysi-ikäisyyttä, mutta myönnän, että yritin viime vuonna päästä ohjelmaan joulupukin kanssa juttusille, mutta ne linjat ovat aina niin ruuhkautuneet, että ensimmäisen tunnin jälkeen luovutin soittopommituksen. Tiedän, että olen jo liian vanha, eivätkä muutenkaan välttämättä olisi hyväksyneet minua linjoille, mutta yritin kai jotenkin korvata lapsuudessa menettämiäni puheluita pukin kanssa. Aina oli joko liikaa ruuhkaa tai en vain uskaltanut soittaa. Saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu, uskallanko soittaa vai jätänkö suosiolla pienemmille :D

1876793.jpg